Valesokkeli voi aiheuttaa harmaita hiuksia

Valesokkeli on 70- ja 80-luvulla yleisesti rakentamisessa käytetty maanvarainen perustus rakennuksille. Se oli yleinen ratkaisu varsinkin tiiliverhoilluissa rakennuksissa, joissa on puurunko. Sitä alettiin käyttämään rakennuksissa 60-luvulla, mutta se ei ole käytössä nykyään uudisrakentamisessa.

Valesokkeli luo mielikuvan siitä, että talon runko seisoisi betonisen perustan päällä. Tästä muodostuu vale-etuliite. Talon ulkoverhous, kuten tiili alkaa muutaman kymmenen sentin korkeudelta maasta. Se näyttää siltä, että lattiapinta olisi samalla korkeudella, mutta lattia kuitenkin alkaa maantasolta.

Näin tehtiin, jotta rakennuksiin saatiin esteetön kulku ilman korkeuseroja ovella. Valesokkelirakennukseen pystyy siis astelemaan sisälle ilman rappusia.

Valesokkeleita käytettiin myös sen vuoksi, että sillä oltaisiin päästy eroon lattian rajassa olevasta kylmäsillasta, kun eristevillaa saadaan lattian alapuolelle. Kylmäsilta on rakenteen osa, joka päästää kylmää sisälle ja lämpöä ulos.

Valesokkelin ongelmat:

• Kapillaarinen kosteus
• Seinärakenteen alaosan tuuletuksen pienuus
• Kosteus ei poistu yhtä hyvin kuin tämän päivän rakennuksissa

Alajuoksu ja lattiapinta ovat tämän tyyppisissä ratkaisuissa siis maanpinnan tasolla tai peräti maanpinnan alapuolella. Talon runko on siksi altis kosteusvaurioille, sekä kosteus voi nousta myös seiniin. Kosteusvauriot rakentamisessa minimoidaan hyvällä salaojituksella, mutta hyvin isossa osassa valesokkelirakennuksista on kosteusongelmia.

Valesokkelia ei enää käytetä uudisrakentamisessa, sillä se mielletään kosteusongelmien vuoksi riskirakenteeksi. Nykyään runko on lähes poikkeuksetta perustusten eikä maanpinnan päällä. Hyvin isossa osassa valesokkelirakennuksista on kosteusongelmia.

Kosteus tuo aina mukanaan mahdollisuuden sisäilmaongelmille, jotka voivat sairastuttaa perheen jäseniä. Home ja muu mikrobikasvusto aiheuttaa vaihtelevia oireita ihmisten hyvinvoinnille.

Puurungon alaosasta täytyy porata näyte, jotta voidaan varmistua onko puurungossa vaurioita. Reikä tehdään jalkalistan taakse, mistä saadaan materiaalinäyte, joka taas tutkitaan laboratoriossa. Silmämääräinen tarkastus ei aina riitä, sillä kaikkia mikrobivaurioita ei voi nähdä silmällä.

Valesokkelirakenteen korjaus

On olemassa myös ongelmattomia ratkaisuja, mutta niitä on erittäin harvakseltaan. Ongelmat esiintyvät vain myöhemmin. Valesokkelirakenteen kuitenkin voi korjata. Suurin ongelma valesokkelissa ovat sen alimmaiset puurungon osat, jotka ovat kiinni maassa. Korjauksessa näihin on voitu muurata kiinni harkko, joka ei ole yhtä altis kosteudelle. Tätä kutsutaan harkkomuurausmenetelmäksi.

Harkkomuurausmenetelmän vaiheet:

1. Pystyrunko katkaistaan
2. Betonisokkeli korotetaan harkoilla
3. Lisätään vesieristys ulkopuolelle

Toinen yleinen korjausmenetelmä on valesokkelin kengitys. Se tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että puurunkoon laitetaan teräskenkä. Kengitys on muurausmenetelmää nopeampi ja halvempi. On olemassa myös erilaisia patentoituja vaihtoehtoja, kuten Lamox Oy:n Termokenkä.

Korjauksessa täytyy kuitenkin huomioda muita maanpinnan alaisia asioita, sillä vaikka runko kengitettäisiin, kosteus voi vielä siirtyä talon rakenteisiin. Salaojat ja maanpinnan kallistukset korjataan, että vesi kulkeutuu oikealla tavalla.

Kuluttajan kannattaa myös miettiä lämmöneristeiden vaihtamista, koska se on kustannustehokkaampaa silloin kun talon rakenteet ovat auki valesokkeliremontin vuoksi.

Mikä on ruuvipaalu?

Remontti-ilmoitus taloyhtiössä